Miten sijoitan osakemarkkinoille?

Kirjoitin marraskuussa 2018 tavastani säästää ja sijoittaa blogi-postauksessa ”Automaattinen säästäminen”. Nyt ajattelin avata vähän tarkemmin, miten aloitin sijoittamisen, miten ajatteluni ja toimintani on kehittynyt vuosien varrella, ja miten sijoitan osakemarkkinoille nykyään.

Aivan ensimmäiset sijoitukseni osakemarkkinoille tein maaliskuussa 2004, jolloin olin parikymppinen. Tein tuolloin kuukausisäästösopimuksen oman kivijalkapankkini kahteen osakerahastoon, € 50 kumpaiseenkin. Tämä tapahtui menemällä fyysisesti pankkikonttoriin ja kertomalla kassaneidille, että haluan ostaa rahastoja. Toinen rahastoista sijoitti Euroopan ja toinen Amerikan osakemarkkinoille. Syyskuussa lisäsin repertuaariin Aasiaan sijoittavan rahaston. Jatkoin sijoituksia näihin rahastoihin vuoden 2006 syksyyn asti.

Tehdessäni ensimmäiset sijoitukset en tuntenut ketään, jolta olisin voinut kysyä neuvoa, miten käytännössä sijoitetaan. Olin muistaakseni lukenut Vesa Puttosen ja Tero Kivisaaren kirjan ”Vaurastuminen – varteenotettava vaihtoehto” ja selannut Kauppalehden keskustelupalstaa kiivaasti. En muista, mistä tarkalleen ottaen sain idean aloittaa sijoittaminen, mutta jo lukioikäisenä rahan tienaaminen ja rikastuminen kiinnostivat minua valtavasti.

Ensimmäiset suorat osakesijoitukseni tein syksyllä 2005. Avasin arvo-osuustilin eQ-pankkiin, joka oli tuohon aikaan ensimmäisiä piensijoittajille kulujen puolesta sopivia online-välittäjiä, ja ostin kolmen eri yrityksen osakkeita kutakin noin € 1.500 edestä. Salkkuni oli näihin aikoihin alle € 10.000 arvoinen. Se oli kuitenkin merkittävä osa varallisuudestani.

Syksyllä 2006 aloitin opinnot kauppakorkeakoulussa ja sain ympärilleni uusi kavereita, jotka olivat niin ikään kiinnostuneet sijoittamisesta ja rahasta. Suurin ongelma tällöin oli, että opiskelijana rahaa sijoitettavaksi oli kovin vähänlaisesti. Kesätöistä ja opintojen ohessa tehtävistä hanttihommista jäi kuitenkin jotain sukanvarteen. Näihin aikoihin aloin myös tehdä laskelmia asuntosijoittamisen kannattavuudesta, mutta omarahoitusosuuteen ei ollut mitään mahdollisuuksia.

Opiskeluvuosina löysin Seligsonin indeksirahastot, joiden kulut olivat huomattavasti pienemmät kuin perinteisten pankkien aktiivisesti hallinnoitujen rahastojen. Tämä oli minulle jonkinlainen valaistuminen. Kuluilla on pidemmän päälle suuri vaikutus tuottoihin, koska ne kertautuvat korkoa korolle -ilmiön vuoksi.

Äkkiseltään rahaston vuotuinen hallinnointipalkkio 1,5% tai 0,5% saattaa tuntua merkityksettömältä. Moni ajattelee, että: ”sehän on vain 1%”. Mutta todellisuudessa kalliimpi vaihtoehto on kustannuksiltaan kolminkertainen. Rahastojen palkkioita pitää ajatella samalla tavalla kuin asuntolainojen marginaaleja. 0,5%:n ero tarkoittaa € 100.000 sijoitussummalla €/vuosi 500. Vaikka sinulla ei vielä olisi noin paljoa rahaa sijoituksissa, ennen pitkää on. Joten huomioi kulut alusta asti.

Vuosien vieriessä ja kokemuksen karttuessa lisäsin sijoitusvalikoimaani siis indeksirahastot. Tein edelleen myös suoria osakesijoituksia muutamalla tuhannella eurolla per vuosi. Tarkoitukseni oli ostaa hyvää osinkoa maksavia arvoyhtiöitä osta ja unohda -strategialla. Pidemmän päälle olen kuitenkin huomannut, että tämä ei ole minulla toiminut. Suorien osakesijoitusteni tuotot ovat jatkuvasti olleet pienempiä kuin mitä olisin saanut indeksiin sijoittamalla.

Viimeisenä opiskeluvuotenani avasin ASP-tilin ja aloin siirtää rahaa sinne. Jatkoin, ja kiihdytin, asuntosäästämistä valmistuttuani kauppakorkeakoulusta ja siirryttyäni täysipäiväisesti työelämään. Töiden aloittaminen edellytti auton hankintaa, joten rahaa ei senkään vuoksi jäänyt enää pörssiin asti laitettavaksi. Provisiopalkatussa myyntityössä palkka vaihteli kuukaudesta toiseen, minkä vuoksi halusin myös kasvattaa säästötilillä olevan puskurin suuruutta.

Ylipäänsä säästäminen ja sijoittaminen samaan aikaan, kun maksaa yksin asunnon vuokraa pääkaupunkiseudulla, ei ole aivan helppoa. Onnistuin kuitenkin saamaan ensiasunnon ostoon vaaditun omarahoitusosuuden kokoon, ja löysin vielä budjettiin sopivan asunnon hyvällä sijainnilla.

Palkan noustessa kasvatin kuukausittain sijoituksiin ohjaamani rahan määrää. Toki myös nautin elämästä: tein etelänmatkoja, päivitin autoa uudempaan ja hienompaan, ostin pukuja, join shampanjaa ja tarjosin deiteille ravintolaillallisia. Jos nyt saisin päättää uudestaan, olisin jättänyt jotain näistä tekemättä tai ainakin tehnyt pienemmällä mittakaavalla. Näistä sivuaskelista huolimatta parhaina vuosina sijoitin nettopalkastani joka kuukausi € 2.000 pörssiin ja tästä huolimatta säästötilin saldo jatkoi kasvamistaan.

Jossain vaiheessa matkan varrella käyttämäni meklariyhtiö oli vaihtunut eQ:sta Nordnettiin. Vuonna 2015 löysin heidän EFT-indeksiosuusrahastot, joiden ostaminen on kuukausisäästösopimuksella ilmaista. Kulut näissä ovat edullisimmillaan 0,10%:n luokkaa. Suorista osakesijoituksista olen suurimmaksi osaksi luopunut. Salkussani on enää kahden yhtiön osakkeita. Niiden kurssit ovat nousseet niin paljon etten halua myydä niitä karmaisevien veroseuraamusten vuoksi. Valtaosa osakemarkkinoille tekemistäni sijoituksista on Seligsonin indeksirahastoissa ja Nordnetin ETF-rahastoissa.

Muuttuneen työtilanteen seurauksena keskeytin lisäsijoitusten tekemisen osakemarkkinoille vuoden 2019 alussa. Nyt olen aloittanut ne uudestaan, mutta huomattavasti pienemmillä summilla kuin aikaisemmin. Sijoitan kuukausittain €500 kolmeen eri rahastoon. Vaihtelen näitä tarpeen mukaan siten, että koko osakesalkkuni painotus ja hajautus pysyy suurin piirtein asettamissani tavoitteissa.

ETF-rahastojen ongelma on, että niillä voi käydä kauppaa osakkeiden tapaan vain kokonaisina osuuksina. Esimerkiksi iShares Core S&P500 -osuuden arvo on noin €250, mikä tekee siihen sijoittamisen monelle kuukausi säästäjälle vaikeaksi. Näin nykyään myös itselleni. Vaikka ETF:ien kulut ovatkin selvästi pienemmän kuin Seligsonin indeksirahastoissa, Seligsonissa on yksi ominaisuus, mistä tykkään. Heillä rahasto-osuuksia voi lunastaa myös muussa kuin FIFO-periaatteen mukaisessa järjestyksessä. Tämän ansiosta voin tarvittaessa myydä ensin niitä ostoeriä, jotka ovat vähiten voitolla (tai osa ehkä tappiollakin), ja näin siirtää verojen maksua myöhemmäksi.

Nykyään uskon siihen, että pitkällä aikavälillä en voi voittaa indeksiä. Mutta sijoittamalla säännöllisesti pienikuluisiin indeksirahastoihin, pääsen parempiin nettotuottoihin kuin sijoittajat keskimäärin.

Ajatuksia säästöprosentista ja pääomatuloista

Lähes jokainen FIRE-bloggaaja laskee ja raportoi säästöprosenttinsa kuukausittain. Onhan säästöprosentin tärkeys osoitettu jo kulttimaineiseen nousseessa 4%:n säännön esittelevässä Mr Money Mustachen postauksessa. Säännön mukaan vain ja ainoastaan säästöprosentti ratkaisee, kuinka pian voit jäädä tee-se-itse -eläkkeelle. Esimerkiksi 50%:n säästöasteella ennenaikainen eläkkeesi koittaisi noin 17 vuoden kuluttua. Säästöasteen nostaminen 75%:iin tarkoittaisi eläkepäivien alkua jo 7 vuoden päästä.

Pohatta mainitsi viimeisimmän kuukausikatsauksensa (4/2019) yhteydessä, että on laskenut säästöprosenttinsa väärin viimeisen kuuden vuoden ajan. Hänen uuden ajattelumallin mukaan pääomatuloja ei pitäisi huomioida säästöprosenttia laskiessa. Tämä johtuu siitä, että pääoman tuotto on huomioitu jo 4%:n säännönmukaisessa laskennassa. Ja näinhän se on. Tuntuu vain, että Pohatta ei ole suinkaan ainut, vaan lähes poikkeuksetta kaikki talousbloggarit ovat laskeneet säästöprosentin samalla tavalla väärin – myös minä muiden mallia apinoineena.

Miten säästöprosentti siis pitäisi laskea oikeaoppisesti?

Kun varallisuuden ja pääomatulojen kartuttaminen aloitetaan nollasta, säästöprosentti lasketaan palkkatuloista kaavalla:

(nettotulot – menot) / nettotulot

Täsmälleen samaa laskukaavaa pitää käyttää myöhemminkin, kun varallisuutta on karttunut ja pääomatuloja alkaa tulla korkoina, osinkoina, vuokratuloina tai muussa muodossa. Tähän liittyy mielestäni kuitenkin pieni mutta. Nimittäin kun sinulle on kertynyt varallisuutta, joka tekee töitä puolestasi, neljän prosentin säännön ja säästöprosentin mukaan eläkkeesi on edelleen aivan yhtä kaukana kuin projektia viisi vuotta takaperin aloittaessasi.

Jos tulosi ja säästöasteesi jostain käsittämättömästä syystä pysyisivät samalla tasolla vuodesta toiseen, eläköitysmisvuosi olisi laskettavissa vähentämällä säästöasteen osoittamista vuosista jo projektin edistämiseen käytettyjen vuosien määrä. Ajatus tulojen ja kulujen pysymisestä muuttumattomina on tietysti lähinnä teoreettinen. Käytäntö on jotain täysin muuta ja yhtälö ei olekaan aivan helppo pähkinä purtavaksi. Mikä siis ratkaisuksi?

Pääomatulojen kehittymisen seuranta

Säästöprosentin lisäksi voisi olla fiksu ajatus seurata, kuinka paljon neljä prosenttia kulloisestakin nettovarallisuudestasi tekee. Eli kuinka paljon saat laskennallisia pääomatuloja vuositasolla. Tätä lukua sitten verrataan keskimääräisiin vuosikuluihin, -budjettiin tai -tavoitteeseen. Kun luvut syöttää Exceliin tai Google Sheetsiin kerran vuodessa ja piirtää aineistosta graafin, näkee selkeästi miten kissanpäivät vääjäämättä lähestyvät.

Käppyrän kehityksestä ja kulmakertoimesta voi sitten koittaa approksimoida, milloin tuottokäyrä leikkaa ja ylittää kulukäyrän. Ja – tadaa – meillä on arvio eläkkeen alkamisajankohdasta.

Itse asiassa olen tähän ideaan perustuvia seurantagrafiikoita nähnyt useammassakin blogissa, mutta en tähän hätään muista missä. Joten lisää linkki kommentteihin jos tiedät hyvän esimerkin.

Laskennallisten 4%:n pääomatulojen sijaan vertailulukuna voi mielestäni käyttää myös todellisia pääomatuloja, jos varallisuus on sijoitettuna kassavirtaa, kuten osinkoja tai vuokratuloja, vakaasti ja ennustettavasti tuottaviin kohteisiin. Totuudenmukaisimpaan lopputulokseen pääsemiseksi, tuotto on parasta laskea auki sijoituskohteittain. Oma laskelmani näyttää tällä hetkellä seuraavalta:

  • Sijoitusasunto nro1 € 7.800 (ei kassavirtaa, vaan lainan lyhennystä)
  • Kiinteistörahasto € 450
  • Vuokratuottokohde € 2.250
  • Osingot pörssiosakkeista € 400
  • Indeksirahastot € 5.550 (laskennallinen, 5% markkina-arvosta)
  • Yhteensä € 16.450

Summasta täytyy vähentää vielä verot, jolloin nettona käteen jää suuruusluokkaa € 11.500 vuodessa tai €/kk 960.

Indeksirahastojen laskennallisena tuottona olen käyttänyt 5%, koska 4%:n sääntö on jo nettorahaa. Rahasto-osuuksia lunastaessa pääomatuloveroa ei tarvitse maksaa 30% lunastettavasta summasta. Syynä on se, että veroa maksetaan vain voitosta. Jos teen € 5.550 lunastuksen, maksan veroja hankintameno-olettamalla laskettuna enimmillään € 1.332 eli 24% koko summasta. Todellisuudessa vero tulee olemaan pienempi, koska alkuperäisellä hankintahinnalla laskettuna myös voitto on todennäköisesti pienempi. Ja yli 10 vuoden sijoituksista hankintameno-olettama on tuplasti suurempi, jolloin vero puolittuu 12 prosenttiin lunastettavasta kokonaissummasta.

Joka tapauksessa näin laskettuna pääomatuloni ovat jokseenkin samalla tasolla nykyisten kulujeni kanssa. Eläkkeelle siirtyminen ei kuitenkaan häämötä vielä ihan nurkan takana, vaan on paikallaan tehdä pari huomiota:

  • Sijoitusasunnon tuomat tulot eivät näy pankkitililläni käytettävissä olevana rahana, vaan lainan lyhenemisenä ja nettovarallisuuden kasvuna.
  • Tällä hetkellä elän jonkin verran alle tekemäni budjetin.
  • Kuluni tulevat erittäin todennäköisesti kasvamaan lähivuosina elämäntilanteen kehittyessä seuraavaan vaiheeseen.
  • Velattomassa omistusasunnossa eläessäkin tuleviin remontteihin pitää varautua. Hoitovastike ei mitenkään riitä kattamaan tulevia suurempia taloyhtiön remontteja. Tämä ei näy nykyisissä luvuissani. Asumiskustannukset tulevat siis kasvamaan tämän hetken tasosta.
  • Myös auton ikääntyessä sen huoltokulut kasvavat. Puhumattakaan välirahasta, jos auton haluaa jossain vaiheessa päivittää uudempaan.

Sitä ei käy kuitenkaan kiistäminen, että taloudellinen tilanteeni on jo nykyisellään erittäin hyvä. Tarvittaessa voisin heittäytyä vapaaherraksi ainakin muutamaksi vuodeksi syömättä lainkaan pääomaani. Siirto olisi mahdollinen luopumalla autosta, jolloin kuukausittaiset kulut tippuisivat noin € 200. Jo pelkkä auton omistaminen on kallista, aivan niin kuin on sen käyttäminen.

Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto ja pitkälle sapattivapaalle jäämisen mahdollistava siirto olisi laittaa nykyinen asunto vuokralle ja lähteä kiertämään maailmaa polkupyörällä, kuten Taneli Roininen on tehnyt. Luulenpa, että pääomatuloja kertyisi moninverroin enemmän kuin kuluja tien päällä pyörän ja teltan kanssa yksinkertaisesti eläen ja askeettisesta elämäntyylistä nauttien. Ajatus tuntuu oikeasti kutkuttavalta. Elämänmuutos olisi kyllä melkoinen, sitä ei käy kiistäminen. Mutta jokin tuon tyyppinen seikkailu pitää kokea ennen kuin on liian myöhäistä.

Tein itse ja säästin

Luin hiljattain Frugalwoods-blogista kirjoituksen tee-se-itse-hiustenleikkuusta. Ja nyt käydessäni leikkauttamassa hiukseni, laskukone päässäni alkoi raksuttaa.

Olen käynyt useita vuosia samalla parturilla suhteellisen säännöllisesti noin kuuden viikon välein. Veloitus puolen tunnin hiustenleikkuusta on € 35. Paikassa on käytössä leimakortti, jolla joka kuudennesta käynnistä saa € -25 alennusta.

Alennus huomioituna hinnaksi tulee noin € 31 per leikkaus. Kuuden viikon välein tehtynä vuoden aikana parturikäyntejä tulee jokseenkin yhdeksän kappaletta. Siis € 279 edestä vuodessa. Kotiparturi-hiustenleikkurien hinnat pyörivät siinä neljänkympin tuntumassa, joten kone tienaa hintansa nopeasti takaisin. Leikkausjälki ei tietenkään ole yhtä hyvä kuin ammattilaisen tekemänä eli vertailu on siinä mielessä epäreilu.

Downshiftaus-blogissa oli hiljattain hyvä säästämisen psykologiaa sivuava kirjoitus, jossa yhtenä vinkkinä kehotetaan arvottamaan asioita rahan sijaan aikana. Eli kuinka monta tuntia minun pitäisi tehdä töitä, jotta tienaan nettona vastaavan summan?

Jos nettopalkkani olisi € 20 per tunti (noin €/kk 3.150 eli bruttona pitäisi tienata suuruusluokkaa €/kk 5.000), vuoden parturikulut vastaavat 14 työtuntia eli kahta kokonaista työpäivää. Leikkaamalla hiukseni itse, voin siis pitää kaksi lomapäivää enemmän. Ja jos nettopalkkani olisi maltillisempi € 10 per tunti, parturikäynnit vastaavat jo neljää vapaapäivää vuodessa. Ihan sairasta!

Moni meistä käy töissä ansaitakseen rahaa, jolla sitten voi ostaa asioita. Toki työntekoon liittyy muitakin motiiveja. Mutta jättämällä kaupan hyllylle kaikki ne tavarat, jotka eivät ole aivan välttömättömiä, voin tehdä vähemmän töitä ja samalla pienentää omaa hiilijalanjälkeäni. Sama pitää luonnollisesti paikkansa myös palveluiden kohdalla olipa kyseessä parturikäynti, kodin viikkosiivous tai nurmikon leikkuu. Tekemällä itse säästän.

Ylipäänsä palveluiden ostaminen on Suomessa kireän verotuksen vuoksi älyttömän kallista. Oletko tullut ajatelleeksi kuinka monta tuntia putkimiehen pitää tehdä töitä, jotta hän voi työstä saamallaan käteen jäävällä nettopalkalla ostaa sähkömieheltä yhden tunnin työpanoksen? En tiedä tarkkaa vastausta, mutta kerro sinä kommenteissa jos tiedät tai sinulla on hyvä arvaus.

Mutta jos putkari ja sähkäri tarvitsevat toistensa palveluita, he voivat tehdä 1:1 vaihtokaupan, jolloin molemmat voittavat. Tosin verottaja saattaa kiinnostua tällaisesta oravannahkakaupasta. Saa nähdä koska isovanhempien tekemä lastenhoito katsotaan veronalaiseksi tuloksi…

Asioiden tekeminen itse onkin usein taloudellisesti järkevää. Samalla saa tekemisen ilon. Kannustan sinua ryhtymään myös sellaisiin töihin, joista sinulla ei ole aiempaa kokemusta tai osaamista. YouTubesta löytyy ohjevideoita moniin asioihin.

Elämä on rajallinen, joten jokainen hetki kannattaa käyttää viisaasti. On sinusta itsestäsi kiinni kuinka suuren osan ajastasi käytät työntekoon ja rahan ansaitsemiseen. Jos haluat käyttää enemmän aikaan harrastuksiin ja läheisten kanssa olemiseen, onko sinun mahdollista tulla toimeen vähemmällä?

Automaattinen säästäminen

En ole koskaan ollut tili tuli, tili meni -ihminen, vaan säästäminen on ollut kivaa jo pikkupoikana. Siitä huolimatta olen luonut itselleni säästämiseen ja sijoittamiseen hyvin pitkälti automatisoidun prosessin. Näin se menee:

Palkka tulee tilille kerran kuukaudessa. Siirrän siitä välittömästi € 200 talouskukkaro-tilille, joka on yhteinen avovaimoni kanssa. Vaimoke siirtää tilille saman summan omana palkkapäivänään. Molemmilla on tilille pankkikortit, joita vingutetaan ruokakaupassa, apteekissa, ravintolassa ja missä nyt yhteisiä ostoksia tehdäänkin. Lisäksi talouskukkarosta maksetaan sähkölasku.

Matkakassaan siirrän lähtökohtaisesti € 150 joka kuukausi. En laske tätä säästämiseksi, koska rahat on tarkoitus ennen pitkää tuhlata tuntematta sen suurempia tunnontuskia. Matkakassa on siis erillinen tili, jolle kerään rahaa lomareissuja ja muita huvituksia varten etukäteen. Tililtä maksan sitten junaliput, hotellit, mökkivuokrat, kylpylät ja sen sellaiset. Myös joitakin suurempia retkeilyyn ja vaeltamiseen liittyviä varustehankintoja olen kuitannut matkakassasta.

Aikana ennen nykyistä ituhipin ekologista elämäntyyliäni, maksoin lentoliput luottokortilla. Luottokorttilaskun kuittasin sitten heti laskun tullessa kokonaisuudessaan pois matkakassaan etukäteen kerätyillä ”lomarahoilla”. En ota matkakassan saldoa mukanaan, kun lasken varallisuuteni määrää.

Säästötilille siirrän heti palkkapäivän jälkeen niin paljon kuin suinkin mahdollista. Summa vaihtelee kuukausittain paljon, koska myös palkkani heiluu kuukaudesta toiseen voimakkaasti. Viimeisen 12 kuukauden aikana pienin säästötilille siirtämäni summa on € 0 ja suurin € 7.250. Palkkatilillä on tarkoitus pitää vain sen verran rahaa, että selviän seuraavaan palkkapäivään. Loput siirrän säästötilille.

Säästötilin lisäksi minulla on erillinen puskurirahasto tai hätävara, jossa pidän noin kolmen kuukauden kuluja vastaavaa summaa. Tämä on viimeinen oljenkorsi, johon voin turvautua jos jäisin esimerkiksi työttömäksi. Suosittelen jokaiselle taloudellista turvaa tuovan puskurin kerryttämistä ennen sijoitusmarkkinoille siirtymistä.

Automaattiset tilisiirrot menevät kuukausittain säästötililtä Seligsonin indeksirahastoihin ja Nordnetin kautta ETF-osuuksiin. Näin ostan osakkeita (tai oikeammin osuuksia osakkeisiin sijoittavista rahastoista) laajalla hajautuksella joka kuukausi samalla summalla. En siis vaihda sijoitussummaa sen perusteella oliko palkkatöissä hyvä vai huono kuukausi. Näin toimimalla tulen varmuudella ostaneeksi enemmän osuuksia kurssien ollessa matalalla ja vastaavasti vähemmän, kun osakekurssit ovat korkealla. Nerokasta!

Tässä tulinkin jo avanneeksi vähän myös sijoitusstrategiaani. Palataan tähän myöhemmin tarkemmin.

Oletko sinä automatisoinut säästämistä? Käytätkö useita pankkitilejä rahojen ”korvamerkitsemiseen”?