Olen kirjoittanut tätä blogia vähän reilu vuoden verran, ja kirjannut kaikki menoni ylös samalta ajanjaksolta. Kirjoitukset ovat painottuneet valitettavan paljon kuukausikatsauksiin, koska aika ja inspiraatio eivät tunnu riittävän muun sisällön tuottamiseen.
Kulunut vuosi on ollut varsin poikkeuksellinen sitä edeltäneeseen viiteen vuoteen verrattuna. Juuri ennen blogin aloittamista irtisanouduin erittäin hyväpalkkaisesta työstäni ja tein hypyn pieneen start up -yritykseen minulle entuudestaan tuntemattomalle toimialalle. Tuo ratkaisu osoittautui nopeasti vääräksi ja jäin joulukuussa työttömäksi. Sain takalistooni mojovan kengän kuvan.
Kolmen kuukauden työttömyysjakson jälkeen vaihdoin paikkakuntaa ja aloitin uudessa työssä, jälleen aivan eri alalla. Näistä ratkaisuista ja käänteistä johtuen olen koko blogin olemassa olon ajan pyrkinyt kuluttamaan mahdollisimman vähän rahaa ja tulemaan toimeen sillä mitä minulla jo on.
Elämällä vuoden ajan kohtuullisen vaatimattomilla kuluilla, olen saanut selville kulutuksen minimitasoni. Elämäntyyli vaikuttaa minimitasoon huomattavasti, joten se on jokaiselle omanlaisensa. Suurimmat kulutuksen tasoon vaikuttavat valinnat ovat asumisratkaisu, ruokailuun liittyvät tottumukset sekä liikkumismuoto (oma auto vs. julkinen liikenne vs. polkupyörä).
Kulutuksen minimitasoni on €/kk 750
Tämän tason alle pääseminen vaatisi huomattavien muutosten tekemistä elämäntyyliini. Jos kulutusta pitäisi tiputtaa nykyisestä, käytännössä ensimmäisenä toimenpiteenä olisi autosta ja asunnon yhteydessä olevasta autopaikasta luopuminen. Autosta luopuminen tiputtaisi kuukausittaisia kuluja arviolta € 145. Tässä luvussa ei toki ole huomioitu auton arvon alenemista, kuten ei ole kyllä missään muuallakaan tässä blogissa.
Neljä vuotta vanhan auton arvoksi nettovarallisuuteeni olen kirjannut tasan € 0. Siitä huolimatta autossa on rahaa kiinni noin € 12.500. Myymällä auton voisin sijoittaa tuon summan ja saada sille tuottoa. Esimerkiksi 7%:n vuotuisella tuotolla pääomatuloa syntyisi € 875 vuodessa eli €/kk 73.
Toinen leikkurin paikka olisi ruokaan menevän rahan järkeistäminen. Tosin kuluseurannassani on virhe, mikä vääristää ruokaostoksiin kuluvan rahan määrää. Kirjaan nimittäin ruokaan koko sen summan, minkä siirrän puolisoni kanssa yhteiselle ruokatilille, vaikka sieltä maksetaan myös sähkölaskuja, kodin pienhankintoja ja muita vastaavia kuluja. Siitä on oma kirjoituksensa. Käytännössä ainoa säästön paikka olisi syödä lounaaksi enemmän kotona edellisenä päivänä valmistettuja ruoka-annoksia ravintolalounaiden sijaan.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi kuinka kallista ravintolounaiden syöminen on? Jos syöt jokaisena arkipäivänä € 10 maksavan lounaan ravintolassa, syydät ravintoloitsijoille € 200 kuukaudessa. Jos olet kuten minä ja tienaat ansiotuloja nettona noin €/kk 2.000, lounasruokailuun hupenee järkyttävät 10% tuloistasi! Aivan sairasta.
Kolmas vyönkiristyksen mahdollisuus on asumiskuluissa. Muuttamalla 10 neliötä pienempään asuntoon €/m2/kk 4,00 vastiketasolla säästöä syntyisi €/kk 40, mikä kahden hengen taloudessa tekisi €/kk/hlö 20. No, ei vielä kovin suuresta säästöstä puhuta. Mutta jos 10 neliötä pienempi asunto maksaisi € 20.000 vähemmän (€/m2 2.000), erotuksen voisi sijoittaa aivan kuten autosta luopuessa. Kokonaisuudessaan 7%:n vuotuinen tuotto tarkoittaisi € 1.400 vuodessa eli €/kk 117, ja per lärvi laskettuna €/vuosi 700 eli €/kk 58. Näin tinkimällä 10 asuinneliöstä säästöä tulisi joka kuukausi € 78. Minun nykyisestä kulutasosta se tarkoittaa yli 10%:n säästöä. Ei siis mikään aivan vähäpätöinen summa.
Mikä on sinun kulutuksen minimitasosi? Mistä sinun olisi helppo luopua, jotta saisit siirrettyä nykyistä enemmän rahaa säästöön ja sijoituksiin?
Vapaa hippi 